Dinon ja Remun tarina

Nasu tuli takaa Puhin vierelle.

- ”Puh”, hän kuiskasi.
- ”No mitä?”
- ”Ei mitään”, sanoi Nasu, ja otti Puhin käpälästä kiinni.
- ”Tarkistin vain, että olet siinä.”

Yllä Remu (Fulmarus perfect hunter, om. Jenna Pitkänen) ja Dino. Kuvan nappasi Miro Aaltonen.

Olipa kerran kaksi ala-astetta käyvää tyttölasta, jotka päivästä toiseen haaveilivat omasta koirasta. Toinen oli vannoutunut labradori-fani, toinen taas jumaloi iso-isänsä perintönä tanskandoggeja. Mutta kummallakaan ei omaa koiraa ollut, eikä tulisi vielä moneen vuoteen olemaankaan... Haaveilla on kuitenkin joskus tapana toteutua jos niihin oikein kovin uskoo, ja niin vuonna 2010 kävikin...

Kevät 2010 oli odotuksen aikaa, jota kuitenkin helpotti tieto siitä, että odotuksen tuskan pystyi jakamaan toisen kanssa. Kukaan muu kun ei tuntunut ymmärtävän, miten kukaan voi niin kovin odottaa koiranpennun kotiin hakemista, ettei enää muusta puhukkaan. Monet keskustelut käytiin pentujen tarvikkeiden hankinnasta, mahdollisista kursseista joihin tulisi ilmoittautua, yksin jättämisestä mahdollisimman varhain, ja tulihan sitä stressattuakin asiasta jos toisesta. Näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä myös kovin hassuista asioista, mutta kun tätä uutta perheenjäsentä oli jo odotettu NIIN kauan, oli molemmilla kova tahto että pentu saisi vain parasta ja että kaikki sujuisi hyvin...

Ja niin 12.4.2010 Siuntiossa syntyi maailman kaunein tanskandoggi ja kaksiviikkoa tästä myöhemmin Fulmarus kennellissä päivänvaloa näki maailman suloisin labradori......

Näin ollen kesällä 2010 meille muutti Euro Power Diamond "Dino" ja Jennalle & Mirolle tiensä löysi Fulmarus Perfect Hunter "Remu". Alun alkaenkin oli selvää, että koirien kanssa treffattaisiin heti kuin vain mahdollista, ja niin myös tehtiin. Poikien tavatessa ensikertaa Remu oli vasta 9 viikkoa vanha ja Dino 11 viikkoa, mutta ystävyys toimi heti, ja siitä lähtien pojat ovat nähneet lähes joka viikko ja välillä monesti viikossakin.

"Tiesithän sinä sen, että sinusta kovasti iloitsen
ja että olet minulle tärkeä nelijalkainen.
Tiedätkö myöskin sen, että usein sinua lämmöllä ajattelen
ja yhteisiä hetkiämme muistelen.
Arvaat kai sinä sen, että koskaan sinua unhoita en,
sinä ystävä kultainen."

"Tiedäthän sinä että minä pidän sinusta.
Jos näkisit itsesi minun silmin, tietäisit miksi.
Jos näkisit sydämeeni, tietäisit kuinka paljon."

"Todellinen ystävä tuntee kaikki virheesi ja huonot puolesi, mutta silti rakastaa sinua."

Pojat ovat aina tulleet todella hyvin toimeen, ja Remun kanssa Dino pääsee kunnolla purkamaan energiaansa. Vauhti on välillä ollut päätä huimaavaa... ja me omistajat pääsemme helpolla kun Remun lähtiessä kotio tai meidän lähtiessä pois Remun luota, nukahtaa Dino kuin tukki! Väsynyt koira on onnellinen koira, niinhän se menee.

Ovatpa pojat yhdessä nähneet maailmaakin. Yhdessä ollaan kierretty match Show- tapahtumia Lohjalla asti, ja tulihan Hyvinkäään koirakylpylässäkin yhdessä pulikoitua. Reippaat pikkupojat!

" Mä ittuin hiekkalaatikon leunalla ja mun valpaat oli hiekkatet. Mä töin muttaa lakua ja annoin tulle palaten ja kuitkatin tun kolvaan: Tä oot mun kaveli"

Uusi vuosikin 2011 vaihtui saman katon alla, eivätkä räsikyvät raketitkaan pelottaneet kun oli kaveri turvana. Tosin alkoi pojat mennä vähän ylikierroksille eikä nukkumisesta meinannut tulla juuri mitään... olikohan pojilla sokerihumala?

Temput ja tokoliikkeet otetaan hallintaan yhdessä, onhan se mukavampaa treenailla kaverin kanssa kuin yksin! Ja paras palkkahan onnistuunesta treenistä on sana "vapaa" ja sata lasissa kirmaaminen kamun kanssa ympäri pihaa.

"Ystävyys on niinkuin pikkuinen ukko,
jolla on taskussaan avain ja lukko.
Niillä se sitoo ystävät yhteen
niinkuin maanmies pellollaan lyhteen."

Yhdessä on käyty myös Yläneen metsiä valloittamassa ja kaatuilevia hiihtäjiä auttamassa. Paljon on yhdessä koettu ja hauskaa pidetty kuluneen vuoden aikana. Pian lähenee poikien 1- vuotis synttärit! Niin se aika vaan rientää ja pennut kasvaa...

Kovin toivon, että meillä on vielä monta monta vuotta parivaljakko, paita & peppu Dino ja Remu, ja monta monta uutta hauskaa seikkailua... tarina jatkuu...

Ja oikein lämmin halaus ja iso kiitos ihanalle Jennalle josta on ollut ihan valtava apu kuluneen vuoden aikana! <3>

"Ihaa", hän sanoi juhlallisesti, "minä Nalle Puh, etsin

sinun häntäsi."

"Kiitos,Puh", sanoi Ihaa.

"Olet tosi ystävä. Et kuten eräät", hän lisäsi.

19.3.2011 Sofia Virta