Kevättä rinnassa

Lumet sulaa, päivät pitenee ja ennen kaikkea valoisuus lisääntyy! Enää ei tarvitse kärvistellä pelkän lintulampun tuomassa valossa. Sen ovat pistäneet merkille myös meidän nokalliset - pesäpaikkaa etsitään sellaisella vimmalla että oksat pois. Nelli aloitti tällä kertaa ensin tuon pesän väsäämisen, ja tämä neitihän osaa todella olla voimakastahtoinen kun päättää että "hei nyt on aika pesiä..". Vielä kun meillä ei sitä lintuhuonetta valitettavasti ole (mutta pian muutto jee!) niin täältä kyllä löytyy neideille kelpaavia pesäpaikkoja mielin määrin! ensimmäinen, ja selvä kestosuosikko on kirjoituspöydän takaata löytyvät kolot. Niihin jo edesmennyt Fiinu työnsi itseään vuosia takaperin, ja toinen ykkösvalinta on aina vanha tuttu : sängyn alunen. Sitä tahtia kun ehdimme tukkia pesäkoloja muistuttavia paikkoja, keksivät linnut jo uusia - ei voi näitä ainakaan mielikuvituksen puutteesta syyttää!

Kuvassa etualalla Nelli suihkun jälkeen, ja taustalla Iines.

Tällä kertaa ei sentään lintujen välit ole ainakaan tulehtuneet pahasti pesimisvimmasta huolimatta (Mainittakoon siis, etteivät neidit toki yhdessä yritä pesiä). Viime kerralla se oli sellaista matsia, että välillä mietittiin pitäisikö linnut sijoittaa eri huoneisiin, kunnes tilanne rauhoittuu. Nyt Iines näyttää oppineen ettei Nelliä kannata ärsyttää, kun tämä etsii pesäpaikkaa. Toistaiseksi näyttää myös siltä, että tämänkertainen pesimisvimma jää melko lyhyeksi, nyt jo alkanut mielenkiinto riittämään muuhunkin kun sen otollisen pesäkolon väsäämiseen. Ja luojan kiitos vielä ollaan tyhjiltä munilta vältytty. Hyvä näin!

Iineksellä on suuri rakkaus omaa peilikuvaansa kohtaan, ja tästä syystä linnut eivät ole toistaiseksi päässeet lainkaan yläkertaan - siellä kun on sen verran iso seinään upotettu peili, ettei sen peittäminen yksinkertaisesti ole mahdollista. Muut pienemmän peilit ovatkin verhoiltu piiloon. Ja lujasti saa verhoillakkin: Iines kun lentää peilin edessä roikkuvaan peitteeseen kiinni niin että saa sen putoamaan, ja ah ihana partneri paljastuu taas peilistä! Ja sitten kun peili taas tunnollisesti peitetään, niin ei Iines säästele ääntään tuota "kadonnutta kumppania" etsiskellessä..Nyt tyttökin tosin alkaa peilien suhteen olemaan rauhallisempi, kun ei ole niitä vahingossakaan nähnyt muutamaan viikkoon. Valitettavasti kaikkia peilaavia pintoja (kuten ilmanputsarin kylkeä) ei pysty peittämään, ja niihin Iines kiinnittyykin hellyydenkaipuun iskiessä. Nyt tosin tyttö on taas ottanut superpaljon kontaktia minuun, sitkeät paritteluyritykset olen joutunut kuitenkin kylmästi torjumaan. :-D Kuvassa Iines rinta rottingilla!

Peppin rokotukset on nyt taas tältä vuodelta hoidettu, ja neiti kesti ne hienosti! Painokin oli pudonnut oikein mukavasti ja Peppillä on viime päivinä ollut oikein onnen päivät, kun on saanut temmeltää hänen rakkaan poikakaverinsa, Peppiä vuotta vanhemman norwitchin terrierin kanssa. Johan siinä kilot karisee kun painaa pitkin maita ja mantuja sydänystävän rinnalla!
Eilen Peppi pääsi mukaan tallille nauttimaan lämpimästä kevätpäivästä, tosin minusta tuntuu ettei raukka edes ihan hoksannut että ne isot kaviollisetkin ovat eläimiä!
Ja jos joku päivä taas käy tuuri, niin saamme koirapuistoon seuraksemme ihanan Chihuahua pojan. Odotamme myös innolla, jos turun seudulla järjestyisi jonkinlainen kääpiöpinseritapaaminen!Koska valitettavasti emme päässeet tänään järjestettyyn tapaamiseen.. niimpä tyydyimme menemään koirapuistoon kurkkaamaan jos löytyisi muita karvaturreja ja kyllähän siellä yksi kappale kääpiövillakoiria ja yksi spanielikin löytyi. Valitettavasti molemmat olivat narttuja, joten leikkimisen sijaan tapaaminen jäi vain muutamaan nuuhkaisuun. Kääkkätapaamista odotellessa!

Peppi, Iines & Nelli esittäytyvät

Heipparallaa!

Tässä blogissa olisi tarkoitus päivitellä kääpiöpinseri Peppin ja kahden neitokakadun, Iineksen ja Nellin, kuulumisia ja temmellyksiä.

Itselläni on ollut neitokakadu pienestä pitäen, kun ala-aste ikäisenä sain ensimmäisen neitokakaduni Fiinu de Violan. Suureksi surukseni rakkaan lemmikkini matka täällä maan päällä katkesi viime kesänä 23.6.2009 maksa- tai munuaiskasvaimeen. Ikää neidille ehti kertyä noin 14-16 vuotta, tarkkaa syntymäaikaa ei ole tiedossa. Minulle lintu tulikin yksityishenkilöltä, jolla ei ollut enää aikaa & motivaatiota pitää tytöstä huolta, ja sitä ennen Fiinu oli ostettu eläinkaupasta eikä näin ollen syntymämaasta tai ajasta ole kenelläkään tietoa.
(c)
Opiskellessani ja touhutessani talleilla, minulla ei enää riittänyt yhtä paljon aikaa rakkaalle Fiinulle, ja niinpä Fiinun kaveriksi hankittiin jouluna 2008 neitokakadu Iines,jonka omistaja luopui linnustaan tämän huutoalttiuden vuoksi. Ja kyllähän Iineksestä ääntä lähtikin ensimmäisen kuukauden aikana 24/7, mutta kärsivällisin ottein ja lintua lainkaan ahdistamatta huutaminen jäi kuin jäikin kokonaan pois. Iinekselle myös häkkiin meneminen ja siellä oleminen tuotti erittäin suurta ahdistusta, tänäpäivänä neiti kuitenkin hakeutuu itse ilta yhdeksän aikaan omaan häkkiinsä nukkumaan. Rauhallisen, johdonmukaisen ja rakastavan kohtelun myötä Iineksestä on kuoriutunut erittäin hyväkäytöksinen neitokakadu!

(c)
Ystäviä Iineksestä ja Fiinusta ei juuri ehtinyt tulla yhteisen puolen vuoden aikana, Iines tosin jumaloi Fiinua mutta tunne ei ollut molemmin puolinen, ehkä Fiinu koki Iineksen jonkilaiseksi uhaksi. Olihan Fiinu tottunut siihen, että hän vain ja ainoastaan omisti minut kokonaan itse, pientä mustasukkaisuutta olikin havaittavissa - eikä ihme!
(kuvassa Fiinu & Iines keväällä 2009)(c)

Fiinun poismenon jälkeen Iines masentui ja totesimme ainoan vaihtoehdon olevan hankkia uusi yksilö perheeseen, Iineksen kaveriksi, ja niin Nelli Nelsson saapui helsingistä. Tyttö haettiin perheestä, jonka toinen neitokakadu oli kuollut ja Nelli jäänyt yksikseen. Nelli on iältäänkin melkein saman ikäinen kuin Iines, joten ajatetiin testata tulisiko näistä kahdesta yksinäisestä kaverit..

(c)
Nyt Nelli on asustellut meillä reilun puoli vuotta, ja kyllähän tytöistä toisilleen on seuraa, mutta eivät he mitään ylimpiä ystävyksiä ole. Yhteinen harrastus heiltä kyllä löytyy : lähes jatkuva pesäpaikan etsiminen ja rakentaminen ja tyhjien munien tekeminen.. huoh.

(c)
(kuvassa Iines katselee Nelliä, joka oli juuri tuotu meille kuljetushäkissään..)

Kääpiöpinseri Peppi (Humplebub Athene) edustaa toistaiseksi ainoaa tassuparia meidän porukassa. Ikää kääkälle on kertynyt lähes 7 vuotta (4.7 on juhlat) ja luonnetta tältä tytöltä kyllä löytyy! Peppi on melkoisen arka koira, ja linnut ovatkin valta-asemassa Peppiin nähden. Tällä hetkellä koiruli on dieetillä, kovasti koitetaan karistaa epäsopivan epilepsia lääkityksen seurauksena tulleita liikakiloja.. Ja hyvin laihdutuskuuri onkin edistynyt :) Kunto tytöllä on kuitenkin kohdallaan,ei ole vielä sellaista lenkkimatkaa tullut vastaan että tämä neitonen olisi väsähtänyt kesken lenkin!! energiaa olisi vaikka muille jakaa.. Ja viimeisen vuoden aikana on Peppi vihdoin ja viimein saanut myös koirakavereita! nyt tyttö ottaa jo rohkeasti kontaktia toisiin koiriin. (Erityisessä suosiossa ovat tietenkin mahdollisimman isot poikakoirat ;)

(c)

Noniin nyt tuli nämä otukset esiteltyä, ja jatkossa täältä voi lukea ja seurailla mitä kevät ja kesä tuovat tullessaan karvaturrin ja töyhtöhyyppien elämään..
Paljastuksena mainittakoon edessä siintävä muutto (+ linnuille uudet upeat tilat) ja ehkä, jos luoja suo, mahdollinen uusi suu-uu-ri perheenjäsen.. sitä odotellessa!!